Kuvia

Päivä 12 - kohti kotia

Aamulla ajoimme pyörävuokraamoon ja luovutimme mopot pois.

Taksilla takaisin hotelliin, laukkujen pakkausta ja ensimmäinen matkaryhmä suuntasi vielä viime hetken Manhattan-kierrokselle ja sieltä kohti JFK:n lentokenttää ja Eurooppaa. Jälkimmäinen ryhmä lentää huomenna.

Reissu ja blogi oli sitten tässä, ajoimme himpan yli 2500 mailia ainakin seuraavissa osavaltioissa:

New York, Maryland, Pensilvania, Washington D.C., Virginia, West Virginia, Vermont, Maine, New Hampshire, Massachutes ja Connecticut sekä Kanadassa Ontario ja Quebec.

Monenlaista juttua tuli nähtyä, kuultua, koettua, haistettua, maistettua ja vaikka mitä. Blogi on yrittänyt välittää näitä tuntemuksia, vaan kalpea on sen sisältö verrattuna itse pelipaikalla olemiseen ;))

Omasta puolestani sanon että upea reissu hyvässä porukassa. Kiitos, näkemiin ja heihei. Blogi vaikenee tähän.

Päivä 11 - Paluu New York

Widows Sons Grand Gathering 2013 päättyi aamulla.

Tänään olikin sitten ohjelmassa siirtyminen back to New York eli siis kovaa moottoritieajoa reilut 350 mailia. Siitä ei jäänyt paljon lapsille kerrottavaa, mun naku Fat Bob ilman mitään pleksiä ei ollut ihan paras mahdollinen kulkupeli tuohon hommaan, mut aina ei voi voittaa; )

Matkalla poikkesimme Newburghissa, NY, katsomassa Orange County Choppers-kauppaa, TV:stä tuttu paikka jossa kaverit tuunaa jos jonkinmoista shopperia ja jossa ohjelmassa huudetaan ja reuhataan niin maan perusteellisesti. Monenmoista kulkupeliä siellä oli kyllä, itse paja oli kiinni kun oli sunnuntai. Paljon oli rätei ja lumpui myös kaupan.

Illalla hotellille, suihku ja jäähyväisillallinen mainiossa Dinerissä.

Tää reissu alkaa kohta oleen pulkassa.

PS. Kuvia ei nyt ole, kun pääpuhelin jossa kuvat on, ei halua enää lataantua eli akku lopussa.

Päivä 10 - Widows Sons Grand Gathering Day 2

Tähän tulee raportti veljien tapahtumasta. Tai sitten ei, ihan miten he itse haluavat.

Päivä 9 - Widows Sons Grand Gathering 2013, Day 1

Tähän tulee raportti veljien tapahtumasta. Tai sitten ei, ihan miten he itse haluavat.

Päivä 8 - Montreal - back to US

Tämän päivän teemana oli pienet mutkatiet. 

Päästyämme ulos Montrealista alkoivat mukavat mutkatiet joita sitten saatiinkin ajaa ihan koko rahan edestä aamusta iltaan.

Suuntasimme itään ja Magogin kaupunkiin ja sieltä kohti etelää ja USA:n rajaa. Rajasta yli sutjakkaasti ilman jonoja, normaali setti kysymyksiä kyllä kysellään: minne menossa, mistä tulossa, miksi yleensä olet täällä, mitä teet työksesi, milloin lähdet pois tästä maasta ja onhan sinulla lentolippu?

Lounaan nautimme kylässä joita tässä maassa on ehkä miljoona: pieni mitäänsanomaton paikka jossa pari paikkaa joista saa ruokaa, population about 300. Syömämme juustohampurilaiset olivat kuitenkin rakkaudella roskaruokaan valmistettu, kuulimme keittiöstä pihvinpaiston tirinän ennenkuin nämä klassikot kannettiin pöytäämme. Olutta ei tarjoiltu, mutta omia sai juoda.

Paikalliset ottivat avoimesti kontaktia, minunkin kanssa n.150 kiloinen Bill olisi jutellut vaikka kuin pitkään, mut ei oikein ollut aikaa. Bill oli muuten ravintolan pienin paikallinen asiakas, usko tai älä.

Sitten kohti White Mountain National Forest, luonnonpuistoa jonka läpi ajoimme, ilmakin kylmeni joten lisäsimme reilusti vaatetta. Täällä on runsaasti talviurheiluaktiviteettejä, nyt tosin hieman hiljaisempaa. Vuorten huiput pilvien peitossa, ilman kosteus kai 100, kun mopojen pleksit alkoivat kastua ilman näkyvää sadetta.

Vilukin alkoi pikkuhiljaa hiipimään ajokamojen läpi, kun saavuimme illansuussa Mainen Spingvaleen, jossa itse Widows Sons Grand Gathering 2013 pidetään.

Matkaryhmä jää tänne pariksi päiväksi eli perjantaiksi ja lauantaiksi viettämään kansainvälistä moottoripyöräveljien yhteistä aikaa, matkajohtaja häipyy omille poluilleen.

Tapaamme toisemme sunnuntaiaamuna jolloin matka jatkuu kohti New York.

Päivä 7 - Kanada: Peterborough - Montreal

Harley Davidson huoltopäivä eli löysiä pultteja ja muuta sellaista. 

Aamun lähtö pysähtyi nopeasti kun tien varrelta löytyi HD-korjaamo. Kolmessa eri pyörässä oli pientä laittoa ja nyt niiden korjaamiseen tuli mahdollisuus. Ihan hyvä juttu, mahtava palvelu, ottivat meidät heti sisään, kuljetuksen lähibaariin ja hey c'mon, koko paketin.

Kello oli jo 12.30 kun pääsimme oikeasti tielle ja meillä oli vielä reilu 400km to go. Pätkä Ottawaan runtattiin moottoritietä eli siis tylyä ajoa.

Siirryimme ranskankieliselle alueelle, c'est bon, tosin outoa kyllä, mutta kelasin pikku rusinassani että ollaanks' me tultu huomaamatta uuteen maahan?

Lähetysminen Montrealiin tuli pitkin pieniä teitä, about noin sata risteystä ja stop-merkkiä. Hotelli keskellä isoa kirkonkylään, suihku ja syömään tyylikkääseen ravintolaan. Ruuan jälkeen elävää musiikkia, pari whiskiä ja bändejä on näköjään yhdellä kadunpätkällä enemmän kuin yksi motoristi pystyy ottamaan vastaan.

Nyt vieläkin soi elävä musiikki hotellihuoneeseen, svengaa hyvin, mutta nyt on laitettava silmät kiinni koska aamulla mennään taas.

Montreal, it would be easy to fall in love with you.

Huomenna back to USA.